Elinympäristömme
Edellinen kirjoitus vaatteistamme ja kengistämme johtaa
luonnollisesti seuraavaan aiheeseen; mikäli onnistuisimme pukeutumaan maayhteyden
mahdollistavasti, saattaisimmekin yllättäen huomata, että ympäristö, jossa
elämme, ei mahdollistakaan sitä.
Ja mitä enemmän maadoittumisasiaan tutustuu, sitä enemmän aikansa haluaisi yhteydessä maahan viettää sen lukuisten hyvivointivaikutusten tähden. Niin meidät on tarkoitettu.
Nyky-yhteiskuntamme on muuttunut melkoisesti ajoista, jolloin yöt nukuttiin ja päivät pitkät työskenneltiin ja elettiin luontaisesti maayhteydessä.
Tänä päivänä suuri osa länsimaisista ihmisistä viettää aikansa sisätiloissa tai paikoissa, joissa maayhteys ei syystä tai toisesta pääse toteutumaan. Kotimme eristää meidät maasta, asfaltti, jolla kuljemme sekä työpaikat, kaupat ja harrastuspaikat, joissa käymme, tekevät myös niin.
Menemme kävellen, pyörällä ja autolla töihin ja kouluun emmekä välttämättä maadoitu koko päivän aikana, jos emme kiinnitä asiaan huomiota. Elämme maan pinnalla, olematta siihen kuitenkaan yhteydessä.
Tätä asiaa pohdittiin myös Maadoittuminen-kirjassa. Esiin otettiin myös useita asioita, millä tavoin elämän eri osa-alueilla voisi maayhteyden muodostaa, ja mihin kaikkialle erilaisia maadoittavia osasia tai välineitä voisi lisätä. Kuten työpöytiemme yhteyteen tai sänkyihin. Näiden erilaisten maadoittavien välineiden avulla se onneksi on ja olisi mahdollista yhä lisääntyvässä määrin.
Mutta entä jos haluaisimme viettää kaiken ajan maayhteydessä? Millainen voisi nyky-yhteiskunta kokonaisuudessaan olla?
Voisiko olla sellainen nykyaikainen koti, jossa lattia olisi maadoittava? Betonilattia, jos se on päällystämätön, maadoittaa. Myös tiililattia mahdollistaa maayhteyden. Savea on nähty käytettävän nykyaikaisissa taloissa rakennusmateriaalina, ollen luonnollinen ja sähköä johtava materiaali. Joten vastaus on, miksei.
Tässä yhteydessä olisi hyvä mennä jälleen tutkimaan ratkaisuja menneisiin aikoihin tai siihen osaan nykyajan maailmaa, jossa vielä eletään yhteydessä luontoon ja jossa luonnonmateriaaleja, kuten savea edelleen käytetään kotien pääasiallisena rakennusmateriaalina. Tutustuminen teollisuuden maadoitusratkaisuihinkin toisi uutta näkökulmaa asiaan.
Vanhan ajan maailmasta saa myös hyvän mallin omaan pihaan ja puutarhaan, jonka voi suunnitella luonnon parantavaksi keitaaksi käyttämällä maayhteyden mahdollistavia materiaaleja. Käytävät ja polut kannattaa tehdä hiekasta, kasvillisuudesta tai kivilaatoista. Puutarhatuolit ja muut oleskelualueet voi sijoittaa nurmen tai muun kasvillisuuden tai kivien ja laattojen päälle. Pintojen, jotka mahdollistavat maayhteyden. Terassit voisi halutessaan myös rakentaa esimerkiksi jostakin kivimateriaalista, koska puusta tehty lauta ei maadoita.
Monesti puutarhan ratkaisut ovatkin jo luontaisesti maadoittavia. Mutta kun asiasta tietää, voi se lisätä intoa luoda lisää tällaisia elementtejä pihaansa.
Entä sitten muu elinympäristömme ja paikat, jossa vietämme vapaa-aikaamme?
Kävelytiet voisivat olla hiekkateitä asfalttien sijaan, ainakin osittain. Usein jalkakäytävätkin on päällystetty asfaltilla, eikä silloin maadoituksen mahdollistavista kengistäkään ole hyötyä. Eivätkä myöskään eläimet, joiden hyvinvoinnille maayhteys on myös elintärkeä, saa asfaltilla kävellessään maan sähköisiä voimia. Luonnonkulkuväylät olisivat kaikelle elämälle luonnonenergioita lisäävää.
Ja juuri tällaisia luonnollisia ympäristöjä kävellä, viettää aikaa ja harrastaa tarvitaan. Metsiä, luontopolkuja, ja myös puistoja ja vesialueita erilaisin aktiviteetein.
Joissakin paikoissa ja joillakin asuinseuduilla asiat ovat jopa erittäin hyvin, ja luonnonelementit ovat lähellä. Silloin ihminen voi usein muutenkin paremmin. Metsään on ihana mennä, mutta kaikilla ei joka päivä siihen ole mahdollisuutta. Parasta olisikin, kun yhteys luonnonenergioihin olisi läsnä kaikkialla ja koko ajan.
Uudet ulkoliikuntapaikat ja erilaiset kuntoilun mahdollistavat keskukset ovat ilahduttavasti lisääntyneet monessa paikassa. Mutta niissä on joissakin tapauksissa käytetty pohjamateriaalina muovia, mikä jo sinällään herättää ihmetystä. Miksei luonnon oma hiekka, betoni tai nurmi kävisi siihen tarkoitukseen? Luonnollinen alusta on lähes loputtomasti kunnostettavissa ja luonnollisen alustan läpi myös liikkuja olisi koko ajan maayhteydessä saaden maan parantavat voimat käyttöönsä.
Pohdintaa voisi jatkaa loputtomasti, mikä on mielettömän mielenkiintoista ja innostavaa.
Millainen olisi maailma ja sen ratkaisut, jossa maadoittuminen, maayhteys ja luontoyhteys mahdollistuisi koko ajan eikä haitallista positiivista sähkövaraustakaan pääsisi kehoomme kertymään? Myös sisätiloissa, kodeissa, kouluissa ja työpaikoilla, harrastuspaikoissa.
Millainen olisi ympäristö, joka toisi meille lisää hyvinvointia ja terveyttä jo pelkällä "olemuksellaan", ollen kuitenkin myös nykyaikainen, mutta niillä aineksilla, joita maailmassa jo olisi valmiina?
Miten me silloin voisimme?